sunnuntai 26. lokakuuta 2014

MIKÄ FIILIS?




Mikä onkaan näiden kuvien fiilis...






Nyt ne "pahimmat" kuvat...









Ja glögiäkin on jo juotu....

Ymmärsitte varmaan yskän...

Ei kai sitä vielä pitäisi...

Mutta mistä tämä fiilis hiipii ihan huomaamattomasti?

Nyt on lyötävä jarrua.... 

Ei haeta kellarista joululevykokoelmaa...(ihan vielä...)

Onko kanssasisaria?


Friida

maanantai 20. lokakuuta 2014

MUSTA TUNTUU


Olen pyöritellyt tuoleja ympäri asuntoa, etsien niille sitä omaa paikkaa. Ehkä myönnettävä, että olisi luovuttava jo muutamista...







Vanha kouluntuoli odottaa yhä korjaajaansa. Sen paikka on kuitenkin keittiönpöydän päässä, mutta toistaiseksi vain koristeena.


Rottinkituoli lähti takaisin parvekkeelle. Nyt on löytyneet NE tuolit. Kotiutettiin kaksi mustaa tuolia, joihin vaihdoin vain istuimien kankaat. 










Musta väri antaa ryhtiä ja sopii hyvin lipaston kanssa. Eteiseen haluaisin toisen tuoleista, mutta nyt on niin monta tuolia saannut Sepen hampaista puumerkkejä, etten uskalla (ainakaan vielä...).






Ja jos musta tuntuu jossain vaiheessa kyllästyttävän, niin ei muuta kuin uutta maalia pintaan.








Eteisen tuolin virkaa hoitaa ikean jakkara. Antaa tilan tuntua pieneen eteiseen, koska on selkänojaton ja ei niin syvä kuin normaali tuoli.

Ja mustavalkoista sai myös keittiön taulunkehykset sisälleen.







Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Ihanaa maanantai-iltaa!






Friida

maanantai 13. lokakuuta 2014

ARKISTA




Harmitti taas kun ei ollut kameraa mukana sunnuntaiaamun koiran ulkoilutuksella. Aivan punaisena loistava pieni tammi ja usvaa. Ihanan näköistä! Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä enemmän kaipaan tekstiilejä ja lämpimiä värejä (siis minulle ruskeaa eri sävyissä ja harmaata tummempana versiona). Olen oppinut, että muun väriset tekstiilit jäävät käyttämättä. Ihailen miten kauniin näköistä esimerkiksi punainen on sisustuksessa, mutta kotona en osaa sitä väriä käyttää kuin jouluna joulutähdissä ja serveteissä.





Vaateissa olen hurahtanut sinapin keltaiseen. Toivonmukaan saan virkattua pipon valmiiksi ennen talven pakkasia. Tässä muutamat kuvat viikon aikana tehdyistä pikku tuunauksista.




Keinutuoli sai lähtöpassit ja tilalle olisi kiva löytää ehkä samanlainen korituoli kuin nyt parvekkeelta lainattu. Tai olisi yksi toinenkin vaihtoehto... Katsotaan nyt...




Huone suureni paljon. Keinutuoli vei kuitenkin todella suuren tilan.




Huomasin miten upean valon keittiönlamppu antoi pöydälle ja hortensia keskellä pöytää sopii valon muotoon. On muuten ollut todella kestävä kukka. Kauankohan on jo aikaa kolmen k:n postauksesta?

Leevi aloitti postauksen, niin päivän synttärisankari sen lopettakoon. 




Friida


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

BACK TO THE 90´S


Lähdettiin tänään siskon kanssa kenkäostoksille. Tarkoituksena oli myös sivusilmällä katsella tyynynpäälisiä.

Katsellesani kauppojen tarjontaa, olisi näköjään pitänyt säästää kaikki ysärivaatteet ja kengät. Kaupat pursuavat kenkiä "viilupuun siivu"-koroissa, ohutta kangasta olevia "salihousuja" eri kuvioilla, palmikkoneuleita napapituudella tai säkkikokoisina. 

Muistan nuoruudestani palmikkoneuleista, että ensimmäisen pesun jäljiltä olivat mittasuhteet muuttaneet muotoaan. Helman pituudesta puolet oli siirtynyt leveyteen. Niin, ja mikä oli vuosikymmen, kun ns. kansitakit olivat jokaisen päällä? Muistan Simo Vaatehuoneelta-mainoksen juuri edellämainituista takeista. Itse omistin valkoisen, keltaisen (ehdoton suosikki) ja sinisen takin. Ja ne vakosamettiset kaulukset.... 

No, kuitenkin etsin nilkkureita, ja sellaiset löysin, niillä puukoristeilla.  En olisi kyllä uskonut näin käyvän. Omistin silloin ysärillä samanlaiset, hieman korkeammalla varrella. Kulkivat prätkäbootsit nimikkeellä, ja se tärkeä "viilupuun siivu" kyllä löytyi!




Se siitä kultaisesta nuoruudesta. Kai tämä on omalla tavallaan sitä elämän kiertokulkua. Ja onhan se hyvä, että lapsellani on samanlainen vaatetus kuin itselläni silloin samassa iässä. Ei tiedä onko kuvassa meidän tapauksessa isä vai poika. Ja pojasta ei ole niitä "oikeita kuvia oikeissa albumeissa" vaan ne albumit on jonain pikseleinä koneilla ja puhelimilla. 





Kotiintulomatkalla käytiin Koiramäen pajutallilla, jossa on pitänyt käydä monesti. Aivan mahtava paikka ja miljöö! Siellä pitää käydä uudestaan kameran kanssa. Löysin kynttilän ajopuu-tuoksulla ja värikin oli sopivasti harmaa. Heti ajattelin mieheni tuoksuttelevan mielummin vanhan puuntuoksua kuin esimerkiksi vaniljaa tai muuta vastaavaa. Myös olohuoneen lipasto sai uuden lampunjalan. Valitsin puisen, valkoisen ja aika paljon korkeamman kuin edellinen. Valkoinen antoi mielestäni valoisuutta koko huoneeseen. Hassua, vaikka on vain lampunjalka.




Ehkä ensi kerralla tyynynpääliset.

Tässä vielä fiilistelin sitä kultaista nuoruutta ja mieleeni muistui lapsuudenkotona kellarissa kavereiden kanssa kortinpeluut ja Kaija Koo Tinakenkätyttöineen ja Tuulikelloineen. Ja taas on Kaija Koo suosittu artisti. Eikö sitä sanota, että tikulla silmään sitä kuka vanhoja muistelee. Mutta eihän siitä nyt niin kauan aikaa ole...


Friida

perjantai 3. lokakuuta 2014

SIIVOUKSEN INSPIRAATIO



No, hyvin ehdin eilen kankaan hakuun. Olin jo päättänyt kankaan värin, mutta... Tiesin kyllä, että mieleni voi muuttua hetkessä. Siinä etsiessäni sopivaa väriä sain käsiini valkoisen kankaan, josta jotenkin huokui luksusta, mutta maanläheisesti. Sain heti mielikuvan valmiista lampusta ja näin väri vaihtui. 

Kolmisen tuntia sain kulumaan silitysraudan, mittanauhan, nuppineulojen ja ompelukoneen kanssa. Mutta miten se rentouttaa, kun ajatus on vain siinä hetken tekemisessä!



 



Mukaan tarttui myös ehdoton suosikki Durancelta, appelsiini-kaneli. Aika talvinen tuoksu, lämmin. Mutta syksyllä jo ihana mielenlämmittäjä.






Huomenna siivousta inspiroi siis uusi lamppu ja ihana tuoksu.

Mutta tämä ilta vain ollaan ja möllötetään, huomenna sitten... Tänään on myös Vain elämää-ilta! 


Friida