BACK TO THE 90´S

Lähdettiin tänään siskon kanssa kenkäostoksille. Tarkoituksena oli myös sivusilmällä katsella tyynynpäälisiä.

Katsellesani kauppojen tarjontaa, olisi näköjään pitänyt säästää kaikki ysärivaatteet ja kengät. Kaupat pursuavat kenkiä "viilupuun siivu"-koroissa, ohutta kangasta olevia "salihousuja" eri kuvioilla, palmikkoneuleita napapituudella tai säkkikokoisina. 

Muistan nuoruudestani palmikkoneuleista, että ensimmäisen pesun jäljiltä olivat mittasuhteet muuttaneet muotoaan. Helman pituudesta puolet oli siirtynyt leveyteen. Niin, ja mikä oli vuosikymmen, kun ns. kansitakit olivat jokaisen päällä? Muistan Simo Vaatehuoneelta-mainoksen juuri edellämainituista takeista. Itse omistin valkoisen, keltaisen (ehdoton suosikki) ja sinisen takin. Ja ne vakosamettiset kaulukset.... 

No, kuitenkin etsin nilkkureita, ja sellaiset löysin, niillä puukoristeilla.  En olisi kyllä uskonut näin käyvän. Omistin silloin ysärillä samanlaiset, hieman korkeammalla varrella. Kulkivat prätkäbootsit nimikkeellä, ja se tärkeä "viilupuun siivu" kyllä löytyi!

Se siitä kultaisesta nuoruudesta. Kai tämä on omalla tavallaan sitä elämän kiertokulkua. Ja onhan se hyvä, että lapsellani on samanlainen vaatetus kuin itselläni silloin samassa iässä. Ei tiedä onko kuvassa meidän tapauksessa isä vai poika. Ja pojasta ei ole niitä "oikeita kuvia oikeissa albumeissa" vaan ne albumit on jonain pikseleinä koneilla ja puhelimilla. 

Kotiintulomatkalla käytiin Koiramäen pajutallilla, jossa on pitänyt käydä monesti. Aivan mahtava paikka ja miljöö! Siellä pitää käydä uudestaan kameran kanssa. Löysin kynttilän ajopuu-tuoksulla ja värikin oli sopivasti harmaa. Heti ajattelin mieheni tuoksuttelevan mielummin vanhan puuntuoksua kuin esimerkiksi vaniljaa tai muuta vastaavaa. Myös olohuoneen lipasto sai uuden lampunjalan. Valitsin puisen, valkoisen ja aika paljon korkeamman kuin edellinen. Valkoinen antoi mielestäni valoisuutta koko huoneeseen. Hassua, vaikka on vain lampunjalka.

Ehkä ensi kerralla tyynynpääliset.

Tässä vielä fiilistelin sitä kultaista nuoruutta ja mieleeni muistui lapsuudenkotona kellarissa kavereiden kanssa kortinpeluut ja Kaija Koo Tinakenkätyttöineen ja Tuulikelloineen. Ja taas on Kaija Koo suosittu artisti. Eikö sitä sanota, että tikulla silmään sitä kuka vanhoja muistelee. Mutta eihän siitä nyt niin kauan aikaa ole...


Friida